Uteliaisuus Oy:n toimitusjohtaja uskaltaa heittäytyä myös kuralätäkköön.
1.7.2021

Ute­liai­suu­den synty niin kuin toi­mi­tus­joh­ta­ja sen muistaa

Olen pitkään toivonut, että ikään­ty­mi­nen ja elä­män­ko­ke­muk­sen ker­ty­mi­nen eivät veisi minulta pois ute­liai­suut­ta. Ute­liai­suut­ta etsiä, selvittää, lukea, oppia ja kysyä.

Joka vuosi se yllättää: keväinen valo ja maasta puskevat vihreät uudet alut. Tänä keväänä yllätyin myös siitä, että haluan uudistaa työskentelytapaani. Olen ollut yhtäjaksoisesti 20 vuotta työelämässä. 2000-luvun alkuvuosina tosin aluksi osa-aikaisesti yliopisto-opintojen ohessa, mutta silloinkin vastuullisia asiantuntijatöitä tehden. Työhistoriani sisältää 17 määräaikaista ja neljä toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta kolmessa eri organisaatiossa.


Yksi selitys uudistumiselle ja muutoksien miettimiselle voi olla siinä, että olen ollut syyskuusta 2020 lähtien opintovapaalla tiedeviestijän työstäni. On ollut aikaa ajatella itseäni sekä erityisesti sitä, mihin haluan antaa jatkossa oman (työ)aikani ja osaamiseni. Mitä haluan tehdä työkseni seuraavat 20 vuotta?


Monenlaisia kysymyksiä on pyörinyt päässäni. Ajatuksia on vilissyt välillä kirkkaammin ja optimistisella itsevarmuudella, välillä kauhunsekaisin tunnelmin yöunet vieden. Millä tavoin voisin jakaa osaamistani muiden hyödyksi ja iloksi? Millaisesta työstä itse nautin? Millainen työ on merkityksellistä minulle ja tekemästäni työstä hyötyville tahoille? Kenen kanssa haluaisin työpäiväni viettää? Miten selviän taloudellisesti nyt ja tulevaisuudessa?


Toisaalta takana on reilu vuosi koronaepidemian täyttämää arkea: etätyöskentelyä, kontaktien rajoittamista perhepiiriin, kulttuuri- ja lii­kun­ta­har­ras­tus­ten supistumista kotiseinien sisälle sekä huolta omasta ja läheisten terveydestä. Ehkä koronallakin on oma vaikutuksensa siihen, että kevään ensisäteiden myötä minulle iski halu uudistua ja uudistaa elämäntapaani. Sitä, miten elämääni elän. Sitä, mihin aikani vuorokaudessa käytän. Sitten kun -ajattelun sijaan haluan jatkossa elää enemmän tässä hetkessä ja olla läsnä niille ihmisille, joille olen merkityksellinen.


Millainen työ on merkityksellistä minulle ja tekemästäni työstä hyötyville tahoille?

Yh­tiö­kump­pa­nei­den valinta ei ollut vaikeaa

Onnekas sattuma on se, että samanlaista (työ)elämää koskevaa pohdintaa rupesi pulppuamaan mieheni Antti Kuuselan suusta.


Ryhdyimme yhdessä listamaan molempien osaamisaloja, tutkintoja, opintoja, elämänkokemuksen mukanaan tuomia taitoja ja ajatuksia tulevaisuudesta. Keskusteluja käytiin talven ja kevään aikana usein pitkillä kävelylenkeillä.


Olennaisin asia kirkastui jo heti alkumetreillä: haluamme jatkossa tehdä töitä yhdessä. Suunta oli siis selvä – eteenpäin mennään ja yhteinen yritys perustetaan.

Uteliaisuus vieköön meitä eteenpäin!

Yhtiömuotoa miettiessämme havahduimme siihen, että osakeyhtiön perustamiseen tarvitaan kolmas henkilö. Hän voisi olla äänetön eminenssi, joka ei työskentele yrityksessämme. Mutta miksi hukata hyviä aivoja pelkäksi hallituksen varajäseneksi?


Halusimme mukaan henkilön, joka innostuu mahdollisuudesta tehdä itselleen tärkeitä asioita yhdessä kanssamme ja joka on koulutukseltaan jotain muuta kuin me kaksi. Näin voisimme tuottaa laaja-alaisemmin lisäarvoa yrityksemme asiakaskunnalle. Toki kolmannella perustajäsenellä voisi olla ihan oma asiakaskuntansa.


Tärkeä valintakriteeri kolmannelle yhtiömiehelle oli luottamus ja tuttuus. Kosiskelu lähipiirissä tuotti nopeasti tulosta: yritykseemme mukaan halusi kummipoikani Henri Hurmerinta. Hänellä on taloushallinnon tutkinto ja kokemusta asia­kas­ra­ja­pin­nass­sa työskentelystä sekä intoa kehittää yrityksemme palveluita asiakkaiden hyödyksi. Samalla yrityksemme sai heti alkuvaiheessaan kaksi toimipaikkaa: pääkaupunkiseudun lisäksi vanhan kotikaupunkini Jyväskylän.

Miksi Ute­liai­suus?

Olen pitkään toivonut, että ikääntyminen ja elämänkokemuksen kertyminen eivät veisi minulta pois uteliaisuutta. Uteliaisuutta etsiä, selvittää, lukea, oppia ja kysyä. 


Elämän pitää olla merkityksellistä tässä ja nyt. Siihen kuuluu arjesta nauttiminen ja myös se, että iloitsee muiden onnistumisista ja saavutuksista. Parhaimmillaan se on sitä, että on mukana auttamassa toista henkilöä saavuttamaan jotain itselleen tärkeää.


Nyt toivon, että yrityksemme – Uteliaisuus Oy – pystyy tarjoamaan onnellisuutta ja hyötyä asiakkaillemme ja yh­teis­työ­kump­pa­neil­lem­me sekä yhtiökumppaneilleni ja itselleni pysyvällä tähtäimellä. Tulevaisuus jää nähtäväksi. Uteliaisuus vieköön meitä eteenpäin!

Uteliaisuus Oy:n toimitusjohtaja uskaltaa heittäytyä myös kuralätäkköön.

Uteliaisuus Oy:n toimitusjohtaja Riitta-Ilona Pummi-Kuusela (ent. Hurmerinta) uskaltaa hypätä kuralätäkköönkin. Kuva: Mikko Mäenpää.

1620635521437_IMG_2096-me.JPG

Riitta-Ilona Pummi-Kuusela

Kommentit

Yh­teys­tie­dot

Uteliaisuus Oy

palvelu@uteliaisuus.fi

© Uteliaisuus Oy. Kaikki oikeudet pidätetään.